Keväällä 2020 Jason “Jelly Roll” DeFord oli vain yksi räppäri, joka käytti mixtapeja, sosiaalista mediaa ja klubiesiintymiä viedäkseen eteenpäin vaatimatonta uraa, joka oli alkanut 9 vuotta aiemmin. Tunteessaan COVID-rajoituksen aiheuttaman paineen ja hyödyntäen muistoja menneistä virheistä hän vuodatti sydämensä ja sielunsa uuteen kappaleeseen ja julkaisi sen YouTubeen kesäkuussa.”Tämä on minulle vähän kaareva pallo”, hän sanoi kuvauskentässä ennen kuin kysyi faneilta kommenttiosiossa, pitäisikö se edes sisällyttää seuraavalle albumilleen. Kappale”Save Me”muuttaisi hänen elämänsä kulkua, valitsi hänet uudelleen kantrilaulajaksi ja saisi yhteyden miljooniin ihmisiin, jotka kuulivat jotain itsestään kappaleessa.
Uusi dokumenttielokuva Jelly Roll: Save Me sai ensi-iltansa Hulussa 30. toukokuuta ja vangitsee hänen suurisydämisensä. 2. kesäkuuta DeFord julkaisi albumin Whitsitt Chapel, joka on tällä hetkellä Billboard 200-albumilistan sijalla 3. Bari Pearlmanin ohjaama, jonka Methin kuningatar kertoi Keskilännen huumekauppiaan Lori Arnoldin seikkailuista, biodokkari näkee Jelly Rollin katsovan taaksepäin levottomaan menneisyyteensä, kiittäen runsaasta lahjastaan ja yrittävän maksaa onneaan hyvillä teoilla..
Jelly Rollin loppuunmyyty joulukuun 2022 esitys Nashvillen Bridgestone Arenalla toimii kirjakaukalona. Se oli kotikaupunkiesitys DeForestille, joka kasvoi 12 mailia keskustasta etelään Antiokian”alemman keskiluokan”esikaupunkialueella. Vaikka hänen isänsä johti menestyvää perheyritystä, hänen äitinsä kamppailut masennuksen ja riippuvuuden kanssa repivät hänen kotinsa ja ajoi nuoren Jelly Rollin etsimään lohtua ja vahvistusta kaduilta. Hän ei koskaan päässyt yläasteelle, hän joutui lukuisiin huumepidätyksiin ja vietti suuren osan myöhään teini-iästään ja varhaisesta aikuisuudestaan vangittuna.
Oikaisuviranomainen kertoi Jelly Rollille olevansa isä ennen kuin hän tiesi tyttärensä nimeä. Hän luonnehtii tapahtumaa inspiroineen häntä kääntämään elämänsä ja omistamaan energiansa musiikille. Silti huumeet ja rikollisuus vetäisivät häntä ja hänen rakkaitaan. Hän sai tyttärensä huoltajuuden vain tämän äidin oman riippuvuuden vuoksi, ja voitonkisan aamuna Coloradon Red Rocks Amphitheaterissa hän saa tietää, että vanhasta naapurustosta kotoisin oleva ystävä on kuollut ammuskelussa sattuneeseen luotiin.
Jelly Roll asui pakettiautossaan yrittäessään tehdä itselleen mainetta allekirjoittamattomien hip hop-artistien tungosta. Matkan varrella hän tapasi tulevan vaimonsa Bunnie XO:n, entisen seksityöntekijän ja Dumb Blonde-podcastin juontajan. Vaikka Bunnie myöntää, että yhteinen rakkaus juhlimiseen vahvisti heidän suhteensa, pari selviytyi saatuaan DeFordin tyttären huoltajuuden. Vaikka raittius Jelly Rollille tarkoittaa:”Putsun edelleen vähän ruohoa pitääkseni pääni suorana, ja silti juon pimennystä ja teemme silloin tällöin jotain villiä.”
Jelly Rollin kantritähti jatkaa nousuaan, ja Bunnie vaikuttaa skeptiseltä sen suhteen, mihin he sopivat.”Tiedän vain, että menin naimisiin rapperin kanssa ja nyt olemme Country Music Awards-gaalassa”, hän kertoo haastattelija punaisella matolla. Heidän siteensä on kuitenkin vahva, ja kuvamateriaali heistä juhlii joulua DeFordin nyt teini-ikäisen tyttären kanssa näyttää rakastavasta kodista.
Menestyksen hinta on jatkuva kiertue. Jelly Roll vakuuttaa kärsivänsä sekä huijarin oireyhtymästä että selviytyjien syyllisyydestä sekä masennuksesta. Vaikka hän on oppinut pitämään masennuksensa loitolla, hänen on joskus silti peruttava suunnitelmansa ja viettävä päivä sängyssä. Hänen masennuksensa ja riippuvuutta aiheuttava persoonallisuutensa kietoutuvat myös hänen lihavuuteensa. Kiertueella hän polttaa liikaa potin ja tarvitsee suonensisäisen tiputuksen torjuakseen kuivumista ja uupumusta.
Jelly Rollin avoimuus omista kamppailuistaan on koodattu hänen musiikkiinsa. Tunnustus, katumus ja kiitollisuus ovat yhteisiä teemoja. Lavalla hän kiittää fanejaan suuresti heidän tuestaan lumivyöryn välissä, jonka päätteeksi hän sanoi:”Rakastan kusipäitä.”
Hän sanoo, että hänen live-esitys on”parantava kokemus”. Hän on heijastus yleisöstään, kovaa ryyppäävää kansaa, jonka elämä ei ole aina helppoa. Jotkut tulevat kulissien taakse kyyneleissä ja puhuvat siitä, kuinka hänen laulunsa kaikuvat heidän omaa elämäänsä ja saavat heidät tuntemaan, etteivät he ole yksin. Se on voimakasta tavaraa.
Kun ei ole kiertueella, Jelly Roll vierailee kuntoutuslaitoksissa ja nuorten pidätyskeskuksissa kertoakseen tarinansa. Hän sanoo, että jos hän voisi raittiina ja saada elämänsä yhteen, hekin voivat. Hän kertoo vieroitushoidossa oleville, että hän vaihtoi huumeriippuvuutensa musiikkiriippuvuuteen. Hän tuo kiitospäivän illallisia Cracker Barrelista nuorisohalliin, jossa hänet kerran lukittiin, ja tarjoutuu ostamaan yhdelle nuorelle rikoksentekijälle kitaran. Ennen esitystään Bridgestone Arenalla hän ilmoittaa lahjoittavansa neljännesmiljoona dollaria tuotoista paikallisiin nuoriso-ja stipendiohjelmiin.
Elokuvana Jelly Roll: Save Me käyttää samoja laitteita kuin muissakin äskettäin uran puolivälissä biodokumenteissa, aina sydämellisistä tunnustuksista vanhaan naapurustoon tutustumiseen ja päättyen eeppiseen hyvän olon kotikaupunkiesitykseen. Silti on vaikea olla juurruttamatta Jelly Rolliin, joka näyttää vilpittömältä sekä kiitollisuudessaan että halussaan auttaa muita, joko hyväntekeväisyystyön kautta tai vain antaen faneilleen suuren olkapäänsä itkeäkseen. Valittujen päivämäärien jälkeen alkukesästä Jelly Rollin”Backroad Baptism”-kiertue alkaa 28. heinäkuuta ja kestää syksyyn.
Benjamin H. Smith on New Yorkissa asuva kirjailija, tuottaja ja muusikko. Seuraa häntä Twitterissä:@BHSmithNYC.
