Laulaja-lauluntekijä The Weeknd on noussut tähtien korkeuksiin sen jälkeen, kun hän teki nimensä miksausnauhoilla ja verkossa. On hyvä asia, että etiopialais-kanadalainen esiintyjä, syntyperäinen Abel Makkonen Tesfaye, on tehnyt sen jatkuvasti työntämällä musiikkinsa ja taiteensa rajoja, hämmentäen odotuksia ja välillä ärsyttämällä yleisöä. Uusi konserttielokuva The Weeknd: Live At Sofi Stadium, joka saa ensi-iltansa lauantaina 25. helmikuuta klo 20.00, löytää hänet lähes yksinään kiinnittelevän areenan arvokkaiden fanien huomion reilusti yli tunnin ajan, mikä vahvistaa hänen asemaansa uusi King of (post-hip hop retro-futurist neo-cold wave vaihtoehto R&B) Pop.
Dig!-musiikkidokumentissa puhuvien päiden paraati kuvailee The Brian Jonestown Massacren postmodernin orkesterirockin olevan menneisyyteen kietoutunut, mutta täysin uudelta kuulostava. Samaa voidaan sanoa The Weekndistä, jonka musiikki ammentaa yhä enemmän inspiraatiota 1980-luvulta, olipa kyse sitten John Carpenterin kauhuelokuvien ääniraitojen sykkivistä syntikoista tai rumpubeitistä, jotka kuulostavat kuin ne olisi puristettu Atari-videopelistä. Samaan aikaan The Weeknd on hip hopia ja ilmentää sen yhden mikrofonin eetosta. Edelleen edestakaisin stadionin pituisella esiintymisramppilla hän muistuttaa enemmän MC:tä kuin modernia poptähteä, vaikka kuinka herkkää hän huusi.